Esittely

Olin aina halunnut koiraa, sitä koskaan saamatta. Vihdoin vuonna 1987 oli tilaa ja tilaisuus koira hankkia.
Saimme samojediuroksen Kuopiosta. Vekku oli tullessaan n. kolme vuotias ja saimme pitää hänet luonamme 10 vuotta.

Vuonna 1997 sain ”koirakuumeen”! Halusin ehdottomasti narttukoiran, että joskus saisin koiranpentuja, kun kissanpentuja syntyi vuosittan ja possuja melkein päivittän. Siis uutta kokemusta hakemaan.
Nyt tutkimaan koirakirjoja, minkä rotuisen koiran haluaisin, sekarotuisia pentuja en sentään toivonut saavani.

Ylitse muiden rotujen jäi mietintä ja tutkinta kuuteen rotuun, josta valikoitui yksi: LANDSEER!
No, meille muutti pikkupentu vuonna 1997 ja olin MYYTY. Aloin kiertämään koirani kanssa näyttelyissä,
sillä eihän pentuja voi tehdä, jos ei ole näyttöjä!! Taas uusi asia opeteltavaksi ja jäin koukkuun mutta
kohtuullisesti siellä pärjättiinkin. Sitten tuli takaisku! Roosalla todettiin kaihi ja muitakin sairauksia, joten jouduin luopumaan rakkaasta lemmikistäni 2000. Vuonna 1998 meille tuli toinen landseernarttu ja kehiä kierreltiin edelleen kotimaassa, laihoin tuloksin. . Suomen muotovalioksi Ella kuitenkin tuli 2002. Sairastelu alkoi jo tätä ennen, joten jalostusta ei voinut ajatellakaan.

Jouduin luopumaan myös Ellasta ennenaikaisesti 2003. Siispä kun olin aiemmin tarkoin valinnut terveen rodun ja hyvät lähtökohdat niin päätin ottaa riskin ja vaihdoin ”sairaaseen” rotuun. Hyvistä oloista tietenkin ja Berni kuului yhteen niistä alkuperäisestä kuudesta rodusta, josta toivoin saavani terveen koiran ja onnistuin. Selma tuli meille 2000. Selman kanssa on myös kehiä kierretty ja tuloksetkin ovat olleet keskivertoa paremmat. Kun luonnekin on mitä mahtavin, niin rodun vaihtoa ei ole tarvinnut katua.
Nyt suuri haaveeni on toteutunut ja meilläkin on kaksi pentuetta nähnyt päivänvalon. Toisesta pentueesta kotiin jäi kasvamaan Hilma. Helppoa se ei ole ollut. Viiden vuoden ja kolmannen nartun kanssa se toteutui. Kennel-nimenkin sain vuonna 2003: Alte Sage. Tavoitteenani on kasvattaa terveitä ja hyväluonteisia Berninpaimenkoiria.

Kaunis Kiitos myös Hilkalle ja Hannelle, jotka ovat minua valtavasti auttaneet ja muutenkin tukeneet tällä kasvattajan alkavalla saralla.